Johdanto ja historia


Johdanto islanninhevossatuloiden maailmaan

Islanninhevosella voi ratsastaa lähes millaisella satulalla tahansa aina lännensatuloista alkaen, kunhan satula on kaikin puolin sopiva. On kuitenkin enemmän kuin suositeltavaa käyttää varta vasten rodulle suunniteltuja satuloita.

Islanninhevossatuloiden suunnittelussa on otettu huomioon islanninhevosen anatomiset erityistarpeet. Esimerkiksi islanninhevosilla on tavallisesti melko lyhyt selkä, jolloin satulan runko ei saa olla liian pitkä. Askellajihevosen ollessa kyseessä on myös kiinnitettävä huomiota siihen, että lavoilla on tarpeeksi tilaa liikkua. Tämän vuoksi askellajisatulat asetetaan usein hieman totuttua taaemmaksi. Islanninhevossatuloissa, kuten muissakin rodulle suunnitelluissa varusteissa painotetaan myös yksinkertaisuutta, sekä mukavuutta – niin hevosen kuin ratsastajankin. Kilpailuissa ovatkin sallittuja kaikki sellaiset satulat, jotka ovat sopivia, eivätkä aiheuta hevoselle kipua tai epämukavuutta.

Muista satulatyypeistä koulusatula lienee lähinnä islanninhevossatulaa, sillä molemmissa on melko pitkät ja suorat siivet. Askellajiratsastussatuloiden runko ja paneelit ovat usein joustavampia, kuin perinteisissä satulatyypeissä. Kaikki islanninhevossatulat eivät kuitenkaan ole automaattisesti hyviä tai kaikille islanninhevosille sopivia. Tämän vuoksi satulan valintaa onkin syytä pohtia huolella eri malleja ja tyyppejä vertaillen, ja valita satula, joka vastaa sekä hevosen, että ratsastajan kulloisiinkin tarpeisiin.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on satulapaketti2_1.png
Vanha islantilainen kilpasatula häntäremmillä.

Islantilaisten satuloiden historiaa

Islanninhevonen on ollut islantilaisille historian saatossa monella tapaa tärkeässä asemassa, mutta ennen autoja ja maanteitä se oli ennen kaikkea tärkeä kulkuneuvo. Puuton, karu saari ei juuri tarjonnut mahdollisuuksia kärryjen tai rekien käyttöön, joten käytännöllisintä oli kulkea ratsain. Välimatkat olivat usein pitkiä, jolloin ratsun varusteiden, erityisesti satulan mukavuus korostui.

Varhaisista satuloista on tehty vähän arkeologisia löydöksiä, mutta ne valmistettiin todennäköisesti puusta ja nahasta. Satuloissa oli molemmin puolin hevosen selkärankaa asettuvat paneelit, korkea etu- ja takakaari, sekä renkaat lisäkuormien kiinnittämiseen. Uskomusten mukaan satula oli sijoitettu hevosen selkään siten, että pitkät jalustinhihnat sallivat ratsastajan ojentaa jalat eteensä. Myös erillisiä kuormasatuloita käytettiin. Kuormasatula mainitaan esimerkiksi eräässä saagassa, jossa Geitir keksi salakuljettaa kuolleiden sukulaistensa ruumiit hevosen selässä, tyhjissä hiiliastioissa.

Koneellistuminen on vähentänyt islanninhevosen tarvetta kulkuneuvona ja työhevosina niitä käytetään nykyisin lähinnä lammas- ja hevoslaumojen paimennuksessa. Sen sijaan vaellusratsastus on kasvattanut suosiotaan myös islantilaisten, mutta ennen kaikkea turistien keskuudessa. Vaellusratsastuksen rinnalla suosiotaan on nostanut myös askellajiratsastus, joka on innostanut lajiin sopivien varusteiden kehittelyyn.

LUE LISÄÄ AIHEESTA:

Viinkinkiaikaisten varusteiden historiaa: http://www.hurstwic.org/history/articles/manufacturing/text/land_travel.htm
Artikkeli islanninhevosen historiasta ja satuloista: http://www.ishestar.is/uncategorized/the-icelandic-horse/

Kirjavinkki: Schultz, R. (2002) Tunne IslanninhevosesiSuom. Vudeka & Kaakkolan tilaVaasa: Waasa Graphics Oy

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.