Osa 2. Rennosti Namibiassa

Lentoasema sijaitsee noin kolmen vartin automatkan päässä pääkaupunki Windhoekista ja tie sinne on helppo ja suora. Pitkän lennon jälkeen on yleensä hyvä ottaa yksi tai parikin päivää majoitus suhteellisen läheltä, jotta pääsee mahdollisimman pian rentoutumaan ja virkistyy lentojen jäljiltä vastaanottamaan uuden ympäristön tarjoamat virikkeet.

Päädyimme siis etsimään majoitusta ensin pääkaupungista. Tutkaillessani Booking.com ja AirBnB tarjontaa jo kotimaassa matkaa suunnitellessamme, totesin maan hintatason antavan mahdollisuuksia vaikkapa mihin. Päädyimme hyvät arvostelut saaneeseen pieneen yksityiseen majataloon, Hilltop Guest Houseen. Kannattaa suosia paikallisten omistamia yrityksiä jos matkailustaan haluaa jättää rahaa paikalliseen toiminnan kehittämiseen, mitä haluamme tottakai.

Paikka sijaitsi nimensä mukaisesti upealla näköalapaikalla kaupungin keskustan tuntumassa, mutta silti hyvin rauhallista ja hiljaista oli tällä pääosin pieniä taloja ja huviloita omaavalla alueella. Suuren huoneen hinta oli tuolloin reilu 70 euroa yöltä ja sisään kirjautumiset yms sujuivat hyvin.

Majatalossa ei ollut ravintolaa, joten illan tullen lähdimme tietenkin etsimään paikallista ravintolaa. Windhoekissa on lukuisia hyviä korkeatasoisia ravintoloita, mutta me suuntasimme kaupungin ”olohuoneeseen” missä kaikki tapaavat käydä.

Joe´s Beerhouse olikin sopivan kävelymatkan päässä alamäkeen kaupunkia kohden ja viimein saavuimme osoitteeseen missä paikka sijaitsi. Ravintolan sijaan paikalta löytyi laaja sisäpiha sitä reunustavine rakennelmineen. Erilaisia alueita oli ympäriinsä ja keskipihallakin oli pöytiä taivasalla aurinkovarjon alla. Baaritiskeillä oli jo vilkasta illan pian alkaessa hämärtyä ja tarjoilijat odottivat pian asiakkaita saapuvaksi syömään sankoin joukoin, kuten joka ikinen ilta.
Olimme liikkeellä ennen vilkkainta kautta ja aikaisessa, mutta veikkaan että vaikka paikkaan mahtuu useampia satoja asiakkaita, niin varaus kannattaa tehdä jos liikkuu suosittuun aikaan. Ja kannattaa siis tehdä, sillä paikka on kokemus vaikka onkin ns. turistikohde. Siellä pääsee välittömästi kiinni namibialaiseen menoon, ja huomaa ettei ihonvärillä eikä sukupuolella ole väliä, tai sillä oletko namibialainen vai kalpea turisti, ihan kaikki ovat yhdessä nauttimassa siellä ruokaa ja juomaa.

Saimme pian pöydän ja ruokalistan. Namibiassa syödään paljon lihaa ja se näkyi listassakin. Yllätyimme hieman riistalihan runsaasta tarjonnasta mutta mikä ettei, sitähän sitten kun kerran tarjolla on jotain mitä ei kotikonnuilta pääse maistamaan. Löysimme listalta myös harvinaisuuden, namibialaista viiniä. Sillä vaikka naapurimaa Etelä-Afrikka on suuri viinintuottaja, ei Namibiassa kuivuuden takia ole juurikaan viininviljelyä.

Riistaliha oli mehevää ja maukasta, eikä voinut sanoa oliko kudu vai springbok parempaa, seepra ei muistuttanut hevosta kovinkaan paljoa, oryx ehkä ensimmäisellä kerralla maistui parhaimmalta, mutta joka ikinen pala oli herkullista lihaa kera täyteläisen Etosha punaviinin. Tämän aterian jälkeen alkoikin majapaikka vuoteineen kutsua ja tilasimme taksin takaisin illan jo hämärryttyä. Muut jäivät vielä viettämään kansainvälistä iltaa varmaan pitkälle yöhön. Joe´ssa oli hyvin rento tunnelma ja täysin hyvin saatoit alkaa juttelemaan naapuripöydän kanssa, mistä olette tulleet ja minne menossa. Kaikki kielet sorisivat ja ilta oli vasta alussa. (Pakko myöntää että tulimme seuraavanakin iltana uudelleen ja viihdyimme pitempään)

Koska tarkoituksemme oli lyhyen Windhoek visiitin jälkeen jatkaa matkaamme varaamaamme majapaikkaan, teimme vielä Windhoekissa ruokaostoksia ja kiertelimme hieman katselemassa paikallista menoa. Oli tietoa että pääkaupungista kannattaa hankkia ostoksensa, muualla maassa tarjonta on niukkaa eikä länsimaalainen välttämättä löydä tarvitsemiaan hyödykkeitä. Tämä kyllä osaltamme osoittautui turhaksi huoleksi, mutta toki ihmisillä on monenlaisia tarpeita. Mutta jos tarvitset muotiliikkeitä tai jetset menoa, ei Namibia ehkä ole ykkösvalintasi.

Suurin syy maan turismille on ehdottomasti eläimet ja luonto. Metsästys on olettama, mutta yhtälailla eläimet kiikarilla ja kameralla ilman saalista. Koska Pekka kuitenkin on metsästäjä, päätimme käydä katsastamassa paikallisen metsästys ja eräliikkkeen tarjonnan.

Ehkä hieman erikoisia olivat meille paikalliset ”metsästysperävaunut”. Auton perään kätevä (?) perävaunu, jossa saattoi yöpyä tai pitää ”kytistä”. Saalista saatuasi oli vaunussa kaasulla toimiva kylmiö ja toki myös pienoiskeittiö aterian valmistamista varten. Ja mitä lie muuta. Hankimme kuitenkin vain sopivat safarihatut, sillä auringolta suojautuminen on tärkeää maassa jossa aurinko todellakin porottaa kuumasti. Sinällään lämpötila oli mukava noin 30 asteen tuntumassa yleisesti, ilma oli kuivaa, joten se ei tuntunut yhtä tukalalta kuin trooppisessa ilmastossa.

Seuraavana aamuna matka jatkuikin kohden pohjoista, Otjiwarongoon.