Osa 2. Rennosti Namibiassa

Lentoasema sijaitsee noin kolmen vartin automatkan päässä pääkaupunki Windhoekista ja tie sinne on helppo ja suora. Pitkän lennon jälkeen on yleensä hyvä ottaa yksi tai parikin päivää majoitus suhteellisen läheltä, jotta pääsee mahdollisimman pian rentoutumaan ja virkistyy lentojen jäljiltä vastaanottamaan uuden ympäristön tarjoamat virikkeet.

Päädyimme siis etsimään majoitusta ensin pääkaupungista. Tutkaillessani Booking.com ja AirBnB tarjontaa jo kotimaassa matkaa suunnitellessamme, totesin maan hintatason antavan mahdollisuuksia vaikkapa mihin. Päädyimme hyvät arvostelut saaneeseen pieneen yksityiseen majataloon, Hilltop Guest Houseen. Kannattaa suosia paikallisten omistamia yrityksiä jos matkailustaan haluaa jättää rahaa paikalliseen toiminnan kehittämiseen, mitä haluamme tottakai.

Paikka sijaitsi nimensä mukaisesti upealla näköalapaikalla kaupungin keskustan tuntumassa, mutta silti hyvin rauhallista ja hiljaista oli tällä pääosin pieniä taloja ja huviloita omaavalla alueella. Suuren huoneen hinta oli tuolloin reilu 70 euroa yöltä ja sisään kirjautumiset yms sujuivat hyvin.

Majatalossa ei ollut ravintolaa, joten illan tullen lähdimme tietenkin etsimään paikallista ravintolaa. Windhoekissa on lukuisia hyviä korkeatasoisia ravintoloita, mutta me suuntasimme kaupungin ”olohuoneeseen” missä kaikki tapaavat käydä.

Joe´s Beerhouse olikin sopivan kävelymatkan päässä alamäkeen kaupunkia kohden ja viimein saavuimme osoitteeseen missä paikka sijaitsi. Ravintolan sijaan paikalta löytyi laaja sisäpiha sitä reunustavine rakennelmineen. Erilaisia alueita oli ympäriinsä ja keskipihallakin oli pöytiä taivasalla aurinkovarjon alla. Baaritiskeillä oli jo vilkasta illan pian alkaessa hämärtyä ja tarjoilijat odottivat pian asiakkaita saapuvaksi syömään sankoin joukoin, kuten joka ikinen ilta.
Olimme liikkeellä ennen vilkkainta kautta ja aikaisessa, mutta veikkaan että vaikka paikkaan mahtuu useampia satoja asiakkaita, niin varaus kannattaa tehdä jos liikkuu suosittuun aikaan. Ja kannattaa siis tehdä, sillä paikka on kokemus vaikka onkin ns. turistikohde. Siellä pääsee välittömästi kiinni namibialaiseen menoon, ja huomaa ettei ihonvärillä eikä sukupuolella ole väliä, tai sillä oletko namibialainen vai kalpea turisti, ihan kaikki ovat yhdessä nauttimassa siellä ruokaa ja juomaa.

Saimme pian pöydän ja ruokalistan. Namibiassa syödään paljon lihaa ja se näkyi listassakin. Yllätyimme hieman riistalihan runsaasta tarjonnasta mutta mikä ettei, sitähän sitten kun kerran tarjolla on jotain mitä ei kotikonnuilta pääse maistamaan. Löysimme listalta myös harvinaisuuden, namibialaista viiniä. Sillä vaikka naapurimaa Etelä-Afrikka on suuri viinintuottaja, ei Namibiassa kuivuuden takia ole juurikaan viininviljelyä.

Riistaliha oli mehevää ja maukasta, eikä voinut sanoa oliko kudu vai springbok parempaa, seepra ei muistuttanut hevosta kovinkaan paljoa, oryx ehkä ensimmäisellä kerralla maistui parhaimmalta, mutta joka ikinen pala oli herkullista lihaa kera täyteläisen Etosha punaviinin. Tämän aterian jälkeen alkoikin majapaikka vuoteineen kutsua ja tilasimme taksin takaisin illan jo hämärryttyä. Muut jäivät vielä viettämään kansainvälistä iltaa varmaan pitkälle yöhön. Joe´ssa oli hyvin rento tunnelma ja täysin hyvin saatoit alkaa juttelemaan naapuripöydän kanssa, mistä olette tulleet ja minne menossa. Kaikki kielet sorisivat ja ilta oli vasta alussa. (Pakko myöntää että tulimme seuraavanakin iltana uudelleen ja viihdyimme pitempään)

Koska tarkoituksemme oli lyhyen Windhoek visiitin jälkeen jatkaa matkaamme varaamaamme majapaikkaan, teimme vielä Windhoekissa ruokaostoksia ja kiertelimme hieman katselemassa paikallista menoa. Oli tietoa että pääkaupungista kannattaa hankkia ostoksensa, muualla maassa tarjonta on niukkaa eikä länsimaalainen välttämättä löydä tarvitsemiaan hyödykkeitä. Tämä kyllä osaltamme osoittautui turhaksi huoleksi, mutta toki ihmisillä on monenlaisia tarpeita. Mutta jos tarvitset muotiliikkeitä tai jetset menoa, ei Namibia ehkä ole ykkösvalintasi.

Suurin syy maan turismille on ehdottomasti eläimet ja luonto. Metsästys on olettama, mutta yhtälailla eläimet kiikarilla ja kameralla ilman saalista. Koska Pekka kuitenkin on metsästäjä, päätimme käydä katsastamassa paikallisen metsästys ja eräliikkkeen tarjonnan.

Ehkä hieman erikoisia olivat meille paikalliset ”metsästysperävaunut”. Auton perään kätevä (?) perävaunu, jossa saattoi yöpyä tai pitää ”kytistä”. Saalista saatuasi oli vaunussa kaasulla toimiva kylmiö ja toki myös pienoiskeittiö aterian valmistamista varten. Ja mitä lie muuta. Hankimme kuitenkin vain sopivat safarihatut, sillä auringolta suojautuminen on tärkeää maassa jossa aurinko todellakin porottaa kuumasti. Sinällään lämpötila oli mukava noin 30 asteen tuntumassa yleisesti, ilma oli kuivaa, joten se ei tuntunut yhtä tukalalta kuin trooppisessa ilmastossa.

Seuraavana aamuna matka jatkuikin kohden pohjoista, Otjiwarongoon.

Namibia, tasa-arvoisempaa Afrikkaa

Osa 1. Minne, miksi, miten ?

Miksi lähdimme juuri Namibiaan, saattaa joku kysyä. Sehän ei ole mitenkään ainakaan suomalaisille tunnettu turistimaa. Eikä juuri muillekaan, -vielä. Maalla on kuitenkin edellytyksiä ja sen eteen tehdään töitä että tulevaisuudessa upea Namibia voi olla useammallekin lomakohde Afrikassa.

Alunperin ajatus Afrikkaan lähdöstä tuli Pekan metsästyskavereiden kertomuksista, lähinnä safarireissuista, joissa myös metsästettiin. Emme halunneet kuitenkaan lähteä metsästämään vaan tutustumaan maanosaan, josta meillä oli vielä kovin vähän tietoa. Paitsi uutisten kertomia, lähinnä huonoja uutisia.
Etelä-Afrikka, Tanzania ja Kenia olivat maita, joihin tarjottiin upeita valmiitakin matkoja. Emme kuitenkaan perinteisesti viihdy sellaisilla, vaan jos kohde on turvallinen valitsemme omat polut ja aikataulut. Emmekä muutoinkaan mieluusti matkusta maihin, joissa esim ihmisoikeudet eivät toteudu edes tyydyttävällä tasolla. Tässä kohtaa saimme vinkin yllättäen Pekka Haavistolta jossain haastattelussa televisiossa, jossa hän mainitsi Namibian maanosan parhaana maana tässä suhteessa. Kaivoimme kartan esille.

Emmepä paljoa tienneet Namibiasta tätä ennen. Etelä-Afrikan naapurimaa, joka pinta-alaltaan noin 2,5 kertaa Suomen kokoinen, mutta väkiluku vain hieman päälle 2 miljoonaa. Mitä siellä olisi ja miten sinne pääsisi ?
Lueskelu ja taustoiden tutkiskelu vahvisti että Namibia on maa, johon halusimme lähteä kokemaan Afrikkaa. Lennotkin löytyivät suht järkevästi, Dohan kautta Qatar Airlinesilla, joka on luotettava ja vakaa lentoyhtiö. Mahdollisuus olisi ollut ottaa lento myös Stop Over:na eli yöpyä Qatarissa. Tämä vinkiksi jos ei pitkät istumiset lentokoneessa kiinnosta.

Pitkien mutta mukavien lentojen jälkeen saavuimme viimein Windhoekiin, Namibian pääkaupunkiin. Lentoasema oli melkoisen autio, hyvätasoinen mutta vaatimaton. Lentokoneemme oli ainoa sillä hetkellä purettava kone ja matkustajat jalkautuivat kentälle ja siitä jalkaisin kohden terminaalia. Korona-ajat olivat alkamassa ja ennen sisään astumista oli lämpömittarien kanssa henkilökunta tarkistamassa maahantulijoita. Myös mahdollisia oireita kyseltiin jo koneessa. Namibiassa ei tässä vaiheessa ollut vcielä ainuttakaan tautitapausta.

Hosea Kotagon kansainvälinen lentoasema
Vinkkinä muille, terminaalista saa helposti hankittua erilaisia liittymiä puhelimeen/tablettiin. Suomalaisen operaattorin hinnat ymmärrettävästi korkeita, joten jos nettiä aikoo käyttää niin kannattaa hankkia namibialainen liittymä.

Auton vuokrauskin oli helppoa ja olimme varanneet etukäteen edullisesti pienen nelivedon silmällä pitäen mahdollisia pikkuteitä. Valtaväylät Namibiassa ovat 10+ tasoa, joten millä tahansa autolla pärjää niillä ja paljolti muuallakin. Liikenne on vasemmanpuoleista, mutta asiaan ehtii tottua kun vastaantulijoitakin tulee hyvin harvakseltaan.

Namibian tiestö on erittäin hyvässä kunnossa

Näin matka alkoi, tie näytti upealta ja kaikki edellytykset upealle reissulle näkyvissä.

Matkakertomusta kirjoitetaan melko tasan vuosi reissusta. Nyt vietämme vuosilomaa erämaamökillä Pielisen ja Pohjois-Karjalan maisemissa. Vuosi on muuttanut maailmaa ja matkailua paljon. Tervetuloa siis ”etämatkalle” kanssamme tällä kertaa, kertomus jatkuu.